Terveys

Kennelliiton terveyskysely
Uusi terveyskysely on julkaistu 3/2019. Yhdistys suosittelee jokaiselle kleinin ja pommin omistajalle kyselyn täyttämistä ja tietojen päivittämistä myöhemminkin, mikäli koiran terveydentilassa tapahtuu olennaisia muutoksia. Näin saamme tietoa rotujen terveystilanteesta. Yhdistys saa tiedot julkaistavakseen nimettömänä, siten ettei yksittäistä koiraa tai sen omistajaa voida tunnistaa.

Terveyskyselyn tulokset

Kleinspitz tilastot 1/2024
Pomeranian tilastot 1/2024

Kleinspitz tilastot 1/2020 (214 vastausta)
Pomeranian tilastot 1/2020 (111 vastausta)

Yleistä terveydestä

Pienpystykorvilla, kuten kaikilla rotukoirilla, esiintyy perinnöllisiä sairauksia. Alle on listattu yleisimpiä roduissa esiintyviä sairauksia sekä ohjeita, miten nämä tulee huomioida tehdessä jalostusvalintoja.

Yhdistyksen jäsenet saavat tukea veteraanikoirien virallisiin silmätutkimuksiin.

Purenta

Saksanpystykorvilla tulee olla normaali leikkaava purenta. Tasapurenta on hyväksyttävä purenta kaikilla saksanpystykorvaversioilla. Harvoin purentaviat aiheuttavat terveydellisiä ongelmia, mutta rodussa esiintyy kapeita alaleukoja, jolloin kulmahampaat saattavat asettua väärin ja porautuvat ikeneen, mikä on selvä terveyshaitta ja tällainen koira on vietävä eläinlääkäriin jatkotoimenpiteiden arvioimista varten. Pennunomistajien tulee huolehtia, että maitohampaat poistetaan eläinlääkärissä, mikäli ne eivät irtoa itsestään. Tämä on tavallista pienillä roduilla. Välihammaspuutoksia esiintyy, ja purenta- sekä hammaspuutokset pitää ottaa jalostusvalinnoissa huomioon.

Polvet

Saksanpystykorvilla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa, eli patellaluksaatiota. Alla oleva lainaus on ELT Anu Lappalaisen kirjoituksesta, joka on luettavissa kokonaisuudessaan https://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-terveys/perinnolliset-sairaudet-ja-koiran-hyvinvointi/polvilumpion. 

 

—- Lainaus alkaa—-

Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat.

Patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka. Vika on periytyvä. Polvilumpion rakennetta säätelevät useat eri geenit, joiden esilletuloa myös ympäristö muokkaa.

Pienikokoisilla roduilla polvilumpio luksoituu yleensä sisäänpäin (mediaalisesti). Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla. I – asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa. II- ja III – asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa sen sijaan että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen).  IV – asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Usein oireet huomataan tapaturman jälkeen, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika. Patellaluksaatio voi myös pahentua eikä nuorena saatu tulos välttämättä ole lopullinen.

Huomioithan, että patellaluksaatiotutkimus ei kerro koiran riskistä sairastua ristisideongelmaan.

Lievien patellaluksaation muotojen hoidoksi riittää yleensä lepo ja kipulääkitys. Jos tämä ei auta, patellaluksaatiota voidaan hoitaa kirurgisesti. Leikkausmenetelmiä on useita. Vaikeimman asteen luksaatioissa hoito voi vaatia useita leikkauksia ja ennuste voi olla huono.”

Muutamat rodut kuuluvat patellaluksaation osalta PEVISA:aan.

Arvostelussa käytetään Putnamin asteikkoa. Luksaatio voi olla mediaalinen tai lateraalinen (tai molempia):

0 Polvilumpio ei luksoidu.
Aste 1 Polvinivel on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja patella saadaan luksoitumaan mikäli polvea samalla ojennetaan. Patella saattaa luksoitua ajoittain, mutta se palautuu itsestään paikoilleen. Polvilumpion suoran siteen kiinnityskohta saattaa olla lievästi kiertynyt.
Aste 2 Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan raajan ollessa ojennettuna. Lumpio luksoituu polvea koukistettaessa tai rotatoitaessa (kierrettäessä) ja pysyy poissa telaurasta kunnes se asetetaan takaisin paikoilleen. Sääriluun (tibia) yläosa on kiertynyt jopa 30 astetta sisäänpäin (pienet koirat).
Aste 3 Polvilumpio on yleensä luksoituneena. Lumpio saadaan asetettua
tilapäisesti paikoilleen. Sääriluun yläosa on kiertynyt jopa 30–60 astetta.
Aste 4 Polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan, eikä se pysy telaurassa ilman
leikkausta. Sääriluun yläosa kiertynyt jopa 90 astetta.

—- Lainaus päättyy—-

Jalostuskoiralla tulee olla virallinen polvitarkastuslausunto.  Tutkimushetkellä koiran on oltava vähintään 12 kk:n ikäinen. Kennelliiton ohjeen mukaan, alle kolmevuotiaalle koiralle tehty tutkimus on voimassa kaksi vuotta lausuntopäivästä. Kolmevuotiaalle tai tätä vanhemmalle koiralle annettu lausunto on voimassa pysyvästi.

Koiraa, jolla on 1- tai 2- asteen patellaluksaatio, voidaan käyttää jalostukseen, mikäli se on muuten korkeatasoinen. Yhdistelmän yhteenlaskettu polvitulos ei saa ylittää kakkosta, siis esim. narttu, jolla on 2- asteen patellaluksaatio, tulee astuttaa 0- lausunnon saaneella uroksella, ja narttu, jolla on 1- asteen patellaluksaatio, uroksella, jonka lausunto ei ole 1- astetta huonompi.

Eriävissä polvilausunnoissa koiran omistaja voi valittaa, jos koira on saanut toisistaan poikkeavat polvilausunnot. Huonompi lausunto on voimassa, kunnes koira on tutkittu Kennelliiton järjestämässä polvipaneelissa. Paneelin päätös korvaa aiemmat lausunnot.

Hankalan perinnöllisyyden vuoksi toivotaan otettavan huomioon myös jalostuskoiran vanhempien ja sisarusten patellaluksaatiolausunnot. Jalostusvalinnoissa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota takaraajan oikeaan rakenteeseen.

Silmäsairaudet

PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. PRA:ta sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Sen jälkeläisiä jalostukseen käytettäessä on huomioitava, ettei yhdistetä kahta kantajaa.
RD, (retinal dysplasia) eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö, käsittää kolme muotoa: multifokaali (MRD) geografinen (GRD) ja totaalinen (TRD). MRD-koiraa voidaan käyttää jalostukseen, kun yhdistelmän toinen osapuoli ja sen suku on tervettä.
Distichiasis/ektooppinen cilia, ylimääräisiä ripsiä, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsivälin sisäpuolelta luomen reunasta (distichiasis) tai luomen sisäpinnalta (ektooppinencilia). Caruncular trichiasis tarkoittaa silmän sisänurkan ihon karvoja, jotka kääntyvät sarveiskalvon sisänurkan päälle ärsyttäen silmää. Oireilevilta koirilta ripsiä voidaan poistaa nyppimällä, polttamalla tai leikkauksella. Vaiva on periytyvä, mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa. Luokitellaan silmätarkastuksissa, lieviin, kohtalaisiin ja vakaviin. Ei estä jalostuskäyttöä. Yhdistelmän toinen osapuoli on valittava niin, ettei riski kertaudu.

Entropion eli silmäluomen perinnöllinen sisäänpäinkiertymä. Hoidetaan leikkauksella. Periytymismekanismia ei tunneta. Ei estä jalostuskäyttöä, kun yhdistelmän toiseksi osapuoleksi valitaan terve koira.

Jos koiralla todetaan vakava perinnöllinen silmäsairaus tai diagnoosi on avoin/epäilyttävä, tulos jää voimaan, ellei sitä kumota Kennelliiton silmäpaneelin toimesta. Epäilyttävän tuloksen saanut koira suositellaan aina vietäväksi uusintatarkastukseen, n. 6 kk kuluttua edellisestä tarkastuksesta. Sairas/avoin/epäilyttävä lausunnon saanutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Jalostukseen käytettävällä koiralla tulee olla virallinen silmätarkastuslausunto, joka on voimassa 2 vuotta. Perinnöllisiä silmäsairauksia on tavattu rodussa, ja niiden suhteen on oltava erityisen varovainen jalostusyhdistelmiä  suunnitellessaan.

Alopecia X / Balck Skin Disease (BSD)

Alopecia X on lääketieteellinen termi tuntemattomasta syystä johtuvalle karvanlähdölle. Puhekielessä siitä käytetään nimitystä BSD (Black Skin Disease). Koira menettää turkkinssa muualta kuin päästä ja raajoista, ja iho saattaa pigmentoitua muuttuen mustaksi, mutta koira on useimmiten muuten täysin terve. Diagnosointi tehdään sulkemalla pois kaikki muut iho- ja turkkioireita aiheuttavat sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, Cushing, allergiat, sieni-infektiot ym. Kun mitään muuta syytä karvanlähdölle ei löydy, voidaan koiralla todeta olevan Alopecia X. Sairaus on huomattavasti yleisempää uroksilla kuin nartuilla. Sen periytymismekanismi ei ole tiedossa.

Sairautta esiintyy usealla rodulla, erityisesti tuuhea- ja pitkäturkkisilla pystykorvaroduilla, mutta yleisintä se on pomeranian-rodulla. Sairaus vaanii myös kleinspitziä, pomeranian-risteytyksistä johtuen.

Alopecia X sairasta koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Alopecia X:ää kantavaa koiraa voidaan käyttää jalostukseen valitsemalla huolella yhdistelmälle toinen osapuoli, jonka suvussa sairautta ei olisi yleisesti esiintynyt.

Epilepsia

Epilepsiassa koiralla ilmenee toistuvia kohtauksia, joiden kesto ja  vakavuusaste vaihtelevat. Koira voi olla poissaolevan oloinen tai kouristella voimakkaasti. Yleensä kohtaukset kuitenkin toistuvat saman kaavan mukaan samalla yksilöllä. Epilepsiatyyppisiä kohtauksia voi aiheuttaa usea sairaus, tapaturma tai myrkytys. Aito epilepsia on perinnöllinen sairaus, jonka  diagnosointi on tehtävä ammattitaidolla sulkemalla kaikki muut sairaudet tai aiheuttajat pois. Epileptistä koiraa ei saa käyttää jalostukseen, ja myös sukulaiskoirien jalostuskäytössä kannattaa käyttää harkintaa.

Autoimmuunisairaudet

Jos eläinlääkäri on diagnosoinut koiralla jonkin autoimmuunisairauden, koiraa ei pidä käyttää jalostukseen. Tämä tulee huomioida myös jälkeläisten jalostuskäytössä.

Häntämutka

Synnynnäiset häntämutkat vaihtelevat selvistä mutkista pieniin sormin tunnusteltaviin nystyröihin. Häntämutka ei haittaa koiraa itseään, eikä tieteellistä näyttöä ole siitä, että se aiheuttaisi myös muutoksia selkänikamiin. Häntämutka ei estä jalostuskäyttöä, kun yhdistelmän toiseksi osapuoleksi valitaan koira, jolla ei ole kyseistä vikaa. Saksanpystykorvilla on sallittu jyrkkä ”kierre” hännässä, joka tulee erottaa varsinaisesta häntämutkasta.

Muut sairaudet

Roduista on lisäksi löytynyt satunnaisesti mm. seuraavia sairauksia: Legg Perthes, syringomyelia, maksashuntti, henkitorven ahtauma (trakea kollapsi) ja sydänviat. Näiden sairauksien suhteen tulee olla erittäin tarkkana, etteivät ne pääse lisääntymään populaatiossa.

Merle-värin jalostus pommeilla ja kleineilla

FCI:n rotumääritelmän mukaan, jota Suomessakin noudatetaan, merle on saksanpystykorvilla hylkäävä väri. Yhdysvalloissa kaikki värit ovat sallittuja AKC:n rotumääritelmän mukaan, ja merle‐väri on saatu siellä aikaan roturisteytyksellä. Väriä myydään ns. eksoottisena värinä pommeilla, ja pennuista saadaan täten suurempi hinta värin erikoisuuden takia. Joidenkin amerikkalaisten kasvattajien mukaan risteytykseen olisi pommeilla käytetty shetlanninlammaskoiraa. Väri kuuluu monen paimenkoiran värikarttaan, ja niiden lisäksi väriä esiintyy mm. mäyräkoirilla ja tanskandogilla. Pystykorvien väreihin merle ei kuitenkaan kuulu.

Sen lisäksi, että väri ei kuulu pystykorvan väreihin, se voi tuoda mukanaan vakavia terveydellisiä ongelmia erityisesti homotsygoottisena, eli geenin tullessa molemmilta vanhemmilta. Merle‐värin periytymismalli on dominoiva mutaatio, ja dominanssi on epätäydellinen. Epätäydellinen dominanssi aiheuttaa sen, että merlestä aiheutuvien oireiden vakavuusaste vaihtelee. Merle‐geeni M dominoi ei‐merleä, m‐geeniä, jolloin ilmiasultaan merle‐koira on genotyypiltään joko M/m tai tuplamerle M/M. Merletekijä vaikuttaa väriin vaalentaen satunnaisesti koiran eumelamiinipigmenttiä eli mustaa, ruskeaa, sinistä ja lilaa aiheuttaen ns. marmorointikuvion. Sen sijaan feomelamiiniin (punainen, keltainen) merle ei vaikuta. Merleä kutsutaan mustapigmenttisillä koirilla usein blue merleksi, vaikka se ei olekaan sama kuin D‐lokuksen sininen väri. Ruskeapigmenttisillä väriä kutsutaan yleensä punamerleksi. Yleensä merle koira on genotyypiltään M/m, jolloin merle‐tekijän vaalentamat alueet ovat vain paikoittaisia ja niiden laajuus vaihtelee. Muualla kuin merle‐tekijän haalistamissa kohdissa koiran väri on normaali. Jos merle‐laikku osuu silmiin, iiris on joko kokonaan tai osittain sininen. Homotsygoottisella merlellä, genotyypiltään M/M (eli koira, joka on perinyt merle‐tekijän molemmilta vanhemmiltaan) voi olla alueita, joille merle‐laikku on osunut kahteen kertaan eikä näillä alueilla ole eumelamiinia lainkaan. Tästä syystä niillä on enemmän valkoista eikä välttämättä ole helppo erottaa, johtuuko valkoisuus kirjavan koiran valkoisista merkeistä vai merlestä.

Homotsygoottisena merle aiheuttaa silmän kehityshäiriöitä ja sairauksia. Häiriö voi olla lievä tai vakava. Silmä voi olla epänormaalin pieni tai puutteellisesti kehittynyt aiheuttaen mm. valonarkuutta tai silmä voi jopa puuttua kokonaan. Merle voi tuoda mukanaan myös eriasteisia kuulo‐ongelmia, ja merlenvärinen koira voi olla kuuro joko toisesta tai molemmista korvistaan.

Vaikka saattaisi kuulostaa siltä, että merlen jalostaminen olisi helppoa vain välttämällä kahden merlen yhdistäminen ja täten terveydellisten riskien eliminointi, näin se ei kuitenkaan ole, eikä etenkään saksanpystykorvilla. Merlen erottaminen koiran ilmiasun perusteella ei aina ole helppoa, sillä satunnaiset läikät ja ainoastaan eumelamiiniin (= mustaan, ruskeaan ja siniseen väriin) kohdistuva vaikutus saattaa tehdä sen, että merle jää pommeilla huomaamatta.

Lisää aiheesta:
Merlemutaatio homotsygoottisena, MMT Katariina Mäki
Värisivut, Maija Ojala

Merlejuttu (julkaistu Pienpystykorvat 3/2018 -lehdessä)